tavu

Suomi

Substantiivi

tavu (1)

(fonologia) sanan osa, yhden tai useamman äänteen muodostama kielen rytmiyksikkö
Sanassa ”kolme” on kaksi tavua: ”kol” ja ”me”.
(tietotekniikka) tavallisesti kahdeksasta bitistä koostuva tietoalkio ja datan tallennuskapasiteetin mittayksikkö
Tavu eli oktetti on kahdeksan bitin muodostama kokonaisuus.

Ääntäminen

IPA: /ˈtɑ.ʋu/

tavutus: ta‧vu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tavu	tavut
genetiivi	tavun	tavujen
partitiivi	tavua	tavuja
akkusatiivi	tavu; tavun	tavut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tavussa	tavuissa
elatiivi	tavusta	tavuista
illatiivi	tavuun	tavuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tavulla	tavuilla
ablatiivi	tavulta	tavuilta
allatiivi	tavulle	tavuille
muut sijamuodot
essiivi	tavuna	tavuina
translatiivi	tavuksi	tavuiksi
abessiivi	tavutta	tavuitta
instruktiivi	–	tavuin
komitatiivi	–	tavuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tavu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

(tietotekniikka)
- Vanhemmissa tietokoneissa tavun koko vaihteli, mutta nykyään tavu ja oktetti (8 bittiä) ovat paljolti synonyymejä, sillä käytännössä kaikissa nykyisissä tietokoneissa tavut ovat kahdeksanbittisiä.
- Kerrannaisyksiköiden (esim. kilo-, mega-, giga-) käyttö vaihtelee lähteestä ja yhteydestä riippuen. Virallinen standardi on, että esimerkiksi kilo- tarkoittaa tasan tuhatta (10³) tavua. Sitä kuitenkin käytetään myös 1 024 tavun (2¹⁰) merkityksessä (ja vastaavasti megatavu voi tarkoittaa 10⁶ eli tasan miljoonaa tai 2²⁰ = 1 048 576 tavua, jne.). Virallisen standardin mukaan näille tulisi käyttää eri etuliitteitä (kibi-, mebi-, gebi-), jotka ovat kuitenkin käytännössä melko harvinaisia. Yleensä kilotavu tarkoittaa 1 000 tavua tietoliikenteessä ja 1 024 tavua, kun puhutaan muistista tai tallennustilasta. Esimerkiksi kiintolevyjen tallennustilan kohdalla etuliitteiden monimerkityksisyys voi aiheuttaa sekaannusta.

Etymologia

Juontuu verbin tavata tavoin ruotsin verbistä stava. Mahdollisesti Elias Lönnrotin luoma uudissana.^[1] Sanasta käytettiin 1800-luvulla yleisesti muotoa tavuu ja nykyinen tavu-muoto esiintyy ainakin Lönnrotin vuoden 1835 Kalevalassa.^[2]

Käännökset

1. sanan osa

albania: rrokja
englanti: syllable
espanja: sílaba f.
hollanti: lettergreep f./m.
italia: sillaba f.
kreikka: συλλαβή
kroaatti: slog m.
kymri: sillaf
latina: syllaba
portugali: sílaba

puola: sylaba f.
ranska: syllabe f.
romania: silabă
ruotsi: stavelse
saksa: Silbe f.
tanska: stavelse
tšekki: slabika
turkki: hece
unkari: szótag
viro: silp

2. mittayksikkö

englanti: byte
espanja: byte m.
italia: byte m.
japani: バイト

kroaatti: bajt m.
ranska: octet m., multiplet m.
saksa: Byte n.
turkki: bayt

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: tavuttaa

Yhdyssanat

avotavu, eksatavu, gigatavu, kilotavu, lopputavu, megatavu, nousutavu, petatavu, tavuheitto, tavujako, tavukirjoitus, tavumerkki, tavunraja, tavuraja, tavuviiva, teratavu, tsettatavu, umpitavu

Aiheesta muualla

tavu Kielitoimiston sanakirjassa
tavu Tieteen termipankissa
tavu Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkeli 887 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

Substantiivi

tavu

(taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta tava

Viitteet

↑ Häkkinen, Kaisa: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
↑ Kolehmainen, Taru: Tavun rajat. Kielikello, 2003, nro 1. Artikkelin verkkoversio.

[1] Häkkinen, Kaisa: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).

[2] Kolehmainen, Taru: Tavun rajat. Kielikello, 2003, nro 1. Artikkelin verkkoversio.

[1]

[2]