musta

Katso myös: mustā

musta (10) (komparatiivi mustempi, superlatiivi mustin) (taivutus[luo])

1. väriltään sellainen, joka ei heijasta lainkaan valoa; sysimusta aine on vailla väriä kaikissa valaistuksissa; sinimusta ja mustanharmaa ovat erittäin tummia värejä
2. (kuvaannollisesti) toivoton, pahaenteinen

   Mustat pilvet enteilevät Ukon ilmaa, joka pelottaa useimpia ihmisiä.

   Mustana maanantaina, lokakuun 19. päivänä 1987, pörssikurssit laskivat New Yorkissa melkein neljänneksen.

   Mustaksi surmaksi kutsutaan kulkutautia, johon kuoli suuri osa Euroopan asukkaista 1300-luvulla.

3. sankka, esimerkiksi ihmisjoukko tai eläinparvi
4. (kuvaannollisesti) vihainen, ankara
5. (kuvaannollisesti, runollinen, vanhahtava) surullinen, toivoton, häpeällinen, lemmetön, hylätty, ruma (yleensä ihmisestä)
6. (kuvaannollisesti) sellainen, joka on pahuuden leimaama

   Islam, sellaisena, millaiseksi islamin omat uskonoppineet (eivätkä länsimaiset marksistit) sen määrittelevät, on barbariaa ja ihmiskunnan musta vihollinen. (Scripta-blogi, Jussi Halla-aho)

   Olkoon niin musta porvari tai niin punainen punikki kuin lystää. (kmvlehti.fi)

• IPA: /ˈmust̪ɑ/
• tavutus: mus‧ta

• mahdollisesti omaperäinen itämerensuomalainen sanavartalo; vrt. viron must (musta; likainen), myös kaikissa muissa itämerensuomalaisissa kielissä
• koska etymologisia vastineita on vain lähisukukielissä, sanan on arveltu voivan olla myös (esim. pimeää ja synkkää säätä kuvannut germaaninen) lainasana

• Musti

• (joka ei heijasta lainkaan valoa) valkoinen

• substantiivit: mustalainen, muste, mustelma, mustikka, mustuainen, mustuus
• verbit: mustata, mustua

musta aukko, musta hevonen, musta huumori, musta lammas, musta ritari, musta silmä, musta surma, musta ylivalta

hiilenmusta, hiilimusta, kokomusta, korpinmusta, luumusta, mattamusta, musta-apila, mustaeväkampela, mustafiivi, mustaherukka, mustahiuksinen, mustaihoinen, mustajoutsen, mustajuuri, mustakarvainen, mustaleimainen, mustaleipä, mustaleski, mustalintu, mustamaalaus, mustamaija, mustamakkara, mustamies, mustamulta, mustankipeys, mustankipeä, mustanpuhuva, mustapaita, mustapaitainen, mustapartainen, mustapekka, mustapippuri, mustapukuinen, mustapäinen, mustapää, mustapääkerttu, mustaraamattu, mustarastas, mustarotta, mustarousku, mustaruuti, mustasilmä, mustasilmäinen, mustasukkainen, mustasukkaisuus, mustasydäminen, mustatorvisieni, mustaturkkinen, mustavalkea, musta-valkoinen, mustavalko- mustavalkoinen, mustavariksenmarja, mustavaris, mustaviinimarja, nokimusta, norsunluumusta, pikimusta, pikkumusta, silkinmusta, sinimusta, sysimusta, yönmusta

• mustamaalata
• mustavahakas

• musta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 2 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

musta

1. (taivutusmuoto, puhekieltä) elatiivimuoto sanasta mä

   Musta tuntuu pahalta.

• mutu

• musta Kielitoimiston sanakirjassa

musta (10)

1. musta väri

   Musta ei mene muodista.

2. mustaihoinen, afrikkalainen, afroamerikkalainen, tummaihoinen, negridinen ihminen

   Harlem tunnetaan historiallisesti mustien asuinalueena.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	musta	mustat
genetiivi	mustan	mustien (mustain)
partitiivi	mustaa	mustia
akkusatiivi	musta; mustan	mustat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mustassa	mustissa
elatiivi	mustasta	mustista
illatiivi	mustaan	mustiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mustalla	mustilla
ablatiivi	mustalta	mustilta
allatiivi	mustalle	mustille
muut sijamuodot
essiivi	mustana	mustina
translatiivi	mustaksi	mustiksi
abessiivi	mustatta	mustitta
instruktiivi	–	mustin
komitatiivi	–	mustine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	musta-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• negridi
• (vanhentunut tai halventava) neekeri

kiintiömusta

• musta Kielitoimiston sanakirjassa