lapa

Katso myös: łapa

lapa (9-E) (monikko lavat)

1. lapaluu; selän kohta, jossa lapaluu sijaitsee

   Vedä lapoja yhteen nostovaiheessa.

   lavan seudun kipu

2. airossa, mailassa, potkurissa tai muussa välineessä leveä, litteä kohta

   syöttää lapaan

3. eräs kitaran osa (kts. Liite:Kitara)
4. (keittiö) kylkipala lihaa  lähde?

   Possun lapa oli tänään tarjouksessa.

5. (murteellinen, leikkimielinen) käsiterä

   Aina uutteralla Jussilla on lapa pystyssä, eivätkö muut tiedä vastausta?

• IPA: /ˈlɑpɑ/
• tavutus: la‧pa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lapa	lavat
genetiivi	lavan	lapojen (lapain)
partitiivi	lapaa	lapoja
akkusatiivi	lapa; lavan	lavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	lavassa	lavoissa
elatiivi	lavasta	lavoista
illatiivi	lapaan	lapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lavalla	lavoilla
ablatiivi	lavalta	lavoilta
allatiivi	lavalle	lavoille
muut sijamuodot
essiivi	lapana	lapoina
translatiivi	lavaksi	lavoiksi
abessiivi	lavatta	lavoitta
instruktiivi	–	lavoin
komitatiivi	–	lapoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	lava-
vahva vartalo	lapa-
konsonantti- vartalo	-

• kaksilapainen
• lapakko
• lapio
• lappea

• adjektiivit: lavallinen
• substantiivit: lapanen

aironlapa, lampaanlapa, lapajättiläinen, lapakulma, lapakääntö, lapalihas, lapaliitos, lapaluu, lapamato, lapanuljaus, lapanursku, lapasotka, lehtilapa, peräsinlapa, potkurinlapa, rukinlapa, siivenlapa

• syöttää lapaan mokata toiselle edullisesti tai kysyä asiaan liittyvä kysymys, johon vastaajan on helppo vastata asiaa edistävästi

• lapa Kielitoimiston sanakirjassa
• lapa Tieteen termipankissa

lapa

1. istua

lapa f. (monikko lapas)

1. kotilo
2. takiainen

lapa f. (gen lapas)

1. lehti, sivu
2. arkki, paperiarkki

sivu

• sākumlapa

lapa (1)

1. litkiä, latkia
2. ottaa aurinkoa, paistattaa päivää

lapa

1. salama

lapa

1. salama