karu
 |
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]karu (1) (komparatiivi karumpi, superlatiivi karuin) (taivutus[luo])
- (maastosta) autio, niukkakasvuinen
- Kuusikko karulla kasvupaikalla
- askeettinen, koruton
- Asuintila on melko hienosteleva ja kaukana luostarin muusta karusta yksinkertaisuudesta.
- kaunistelematon
- karu totuus, karu sanoma
- kova, tyly
- karu kohtalo, karu tappio, karu paluu arkeen
- Suomi putosi finaalista karulla tavalla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑru/
- tavutus: ka‧ru
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: karusti
Aiheesta muualla
[muokkaa]- karu Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karu (gen karu, part karu)
- karhu
- Karud magavad kogu talve. – Karhut nukkuvat koko talven.
Taivutus
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]- karulik
- emakaru , emaskaru, karuema, karupoeg
- karujaht
- pruunkaru, kaeluskaru, jääkaru, bambuskaru, pesukaru
- joomakaru, merekaru, mürakaru
- karukell, karukõrv, karulauk, karuputk, karusõrg, karutubakas
- karukaer, karuvabarn
Aiheesta muualla
[muokkaa]- Eesti keele põhisõnavara sõnastik : karu
- karu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)